Taaperon puheenkehitys ja sen helmiä

Laitoin tämän postauksen työotsikoksi ensin ”Ennin sanat”, mutta tajusin nopeasti, ettei se kuvaa tytön ulosantia enää millään tavalla tarpeeksi kattavasti. Enni juttelee jo todella ymmärrettävästi ja kommentit ovat lähes aina vähintään kaksisanaisia. Tyttö on jo ainakin kuukauden toistanut ihan kaiken, mitä hänen ympärillään puhutaan ja hän oppii uusia ilmauksia päivittäin. Pisin järkevä lause on tällä hetkellä ollut 5-6 sanaa, vaikka paljon pidempääkin ymmärrettävää jutustelua kuuluu usein Ennin leikkiessä duploilla tai lukiessa kirjojaan. Esimerkkilauseita, joita usein kuulee ovat esim. "Enni otti äitin puhelimen tosta" tai "Enni menee tohon omalle tuolille".

En osaa oikein enää edes arvioida, kuinka monta yksittäistä sanaa Enni osaa. Satoja nyt ainakin. Sanojen lukumäärää tärkeämpää on mielestäni se, kuinka niitä osaa käyttää kommunikoinnissa ja kuinka oikeat sanat osaa yhdistää kuvaamaan ympäristön tapahtumia. Itse olen hämmästynyt tytön puheen kehittyessä eniten sitä, kuinka hyvä tilannetaju hänellä jo näin pienenä on. Jos esimerkiksi päivittelen itsekseni että puhelin on hävinnyt tai tiputan jotain vahingossa maahan tyttö huutaa saman tien dramaattisesti "Voi ei!". Erään kerran taas olimme tulossa hissillä kotiin ja sanoin miehelle, kuinka kuuma täällä taas on ja vaunuista kuului vastaukseksi kärkäs kommentti "Älä mussuta!".

Enni osaa sanojen lisäksi käyttää puheessaan hienosti myös äänensävyä ja erilaisia tunnetiloja. Olen yrittänyt sanallistaa Ennille erilaisia tunteita koko tytön elämän ajan ja nykyään Enni osaa itsekin kertoa jo monenlaisista tunteistaan. Hän voi esimerkiksi todeta iloisena, että ”Enniä naulattaa!” (=Enniä naurattaa). Pari päivää sitten kielsin tyttöä heittelemästä hiekkalaatikolla hiekkaa ja parin kiellon jälkeen tyttö lysähti surkeana istumaan maahan ja sanoi pienellä äänellä: ”Enni sulullinen” (=Enni on surullinen). Yritä siinä nyt sitten kieltää toista. Onneksi sain nopeasti siirrettyä tytön huomion ohi kulkeviin muurahaisiin. Kohta kommenttina olikin reipas ”Palempi olo!” (=parempi olo), jota tyttö viljelee usein itkun jälkeen. Ihanaa, että hän osaa jo näin pienenä näinkin hyvin kertoa itse, miltä milloinkin tuntuu. Äiti saa olla niin ylpeä!

"Juttuja"

Tuntuu, että tällä hetkellä Ennin yleisin kommentti on ”Äiti tulee mukaan”. Kun kysyy, että minne, vastauksena tulee innokas ”Tonnepäin!”. Muita joka päivä kuultavia juttuja ovat mm. ”Äiti kantaa nukkea”, ”Äiti lakentaa pootaat” (=äiti rakentaa duplo-portaat, joissa duplo-ukkelit voivat hyppiä; Ennin porrasinto ei rajoitu ihmisten portaisiin), ”Mitä toi on?” ja ”Onko kaikki mukana?”. Uutena juttuja nyt ihan viimeisen kuukauden aikana ovat tulleet mielikuvitusleikit lelujen kanssa. Tyttö esimerkiksi syö leikki-Talk-muruja ja tarjoaa niitä pehmoleluilleen tai juo leikkimehua kipoistaan ja kysyy nukelta haluaako hänkin. Nämä leikit ovat ihan älyttömän herttaisia seurata ja Enni juttelee niiden aikana paljon itsekseen ja leluilleen.

"Nukelle vettä."

Olen koittanut myös poimia ylös tytön hauskimpia letkautuksia aina kun niitä on tässä arjessa tullut vastaan ja aika monia olen saanut tähänkin koottua. Alla on siis lista erilaisista hauskoista sattumuksista ja esimerkkejä siitä, kuinka lapsen maailma on niin erilainen kuin aikuisen. Lapsi näkee asiat sen perusteella, mitä maailmasta itse tietää ja on siellä nähnyt, mikä on luonnollisesti paljon vähemmän kuin aikuinen. Tämä johtaa joskus mahtavaan tilannekomiikkaan. Lapsen suusta kuulee usein myös muistutuksen siitä, että lapsi todella kuuntelee jokaisen vanhemman sanoman sanan.

"Enni lukee Laalaa:lle."

Enni tuli kylpyhuoneeseen illalla kun käytin hammaslankaa ja totesi aivan ihmeissään: "Äiti syö lankaa!". Siltähän se tosiaan näyttää.

Ruokaillessaan Enni pudottaa yllättävää kyllä jonkin verran ruokaa omaan ruokalappuunsa. Nykyään aina kun sinne putoaa jotain, tyttö katsoo ruokalappuun ja toteaa rauhallisesti "Anna olla vaan siellä" ja jatkaa syömistä. Kyllä sitä hänelle paljon onkin hoettu, jugurtti kun ei parhaalla mahdollisella tavalla tule sieltä sormin pois.

Aina kun Enni lähtee juoksemaan hän huutaa kovaan ääneen "Kova vauhti!".

"Tuo kettu, tuo pakkanen"

Syödessään Enni usein kyselee itseltään monia asioita, kuten "Onko hyvää?", "Onko lämmintä?" tai "Onko kuumaa?". Joskus hän myös vastailee hienosti itselleen tai hermostuu, jos vanhemmat eivät kysy samoja kysymyksiä tytöltä heti perään.

Yhtenä päivänä rakensimme tytön kanssa duplotornia kun se yhtäkkiä kaatui. Enni seisoi hetken paikallaan ja tuijotti kaatunutta tornia, ja totesi sitten kovaan ääneen "Voi jesus!".

Puistossa ollessamme Enni tuli näyttämään minulle innoissaan kättään ja sanoi "Kato sittiä!" (= kato shittiä). Linnunkakkaahan siinä kädessä oli.

Miehen kännykän herätyskello pärähti aamulla soimaan ja tyttö heräsi siihen, nousi istumaan ja totesi kirkkaalla äänellä: "Puhelin laulaa!"

"Tukka pyttyssä!"

Luimme erilaisista eläimistä kertovaa kirjaa ja pääsimme ötökkäsivulle. Enni alkoi luetella näkemiään eläimiä: "Muulahaanen (=muurahainen), mehiläänen (= mehiläinen), mato, peehonen (=perhonen), sämpylä!" Katsoin sivua vähän tarkemmin, ja näyttäähän se kotilo tosiaan aika paljon sämpylältä.