Blokkivaiheen viides kurssi, TTP eli TULES-Trauma-Plastiikka

Viikko sitten alkoi blokkivaiheemme viides kurssi eli TULES-Trauma-Plastiikka tai tuttavallisemmin TTP. TTP-kurssi koostuu taas useasta erikoisalasta, joita ovat mm. ortopedia (tuki- ja liikuntaelimistö eli TULES), traumatologia (Trauma), plastiikkakirurgia (Plastiikka) ja käsikirurgia. Isoin erikoisala kurssilla on varmaan ortopedia, jonka alle kuuluu siis koko ihmisen luusto ja siihen liittyvät monenlaiset sairaudet tai vammat sekä myös muiden tukikudosten, kuten lihasten ja ruston sairaudet ja vammat. Traumatologia on kurssin toinen iso kokonaisuus ja liittyy kyllä aika tiiviisti ortopediaan. Suomessa nämä kaksi lääketieteen alaa onkin itse asiassa yhdistetty yhdeksi erikoisalaksi nimeltä "ortopedia ja traumatologia". Traumatologia keskittyy erilaisten tapaturmien seurauksena sattuneisiin vammoihin, jotka aika usein kohdistuvat juuri tuki- ja liikuntaelimistöön.

Potilasopetusta on tuttuun tapaan näin kurssin alussa ollut vähemmän, mutta loppukurssista sitä onkin sitten edessä tosi paljon; osallistumme kahteen tapaturmapäivystykseen ja kurssin toiseksi viimeisellä viikolla meidät sijoitetaan viikoksi aluesairaaloihin seuraamaan käytännön työtä. Kurssin ensimmäisen viikon aikana olemme ehtineet lähinnä harjoitella luisten rakenteiden ja nivelten tutkimista toisiltamme. Kun kävimme kuluneella viikolla läpi nilkka-, olka- ja kyynärnivelen anatomiaa ja toimintaa, pääsimme piirtelemään rakenteita toistemme iholle, mikä auttoi kyllä hyvin hahmottamaan niiden sijaintia ihon alla. Ennikin huomasi nilkkani heti kun tulin kotiin ja ilmoitti järkyttyneenä: "Äiti on piiltänyt jalkaan!" (olen kieltänyt tyttöä monesti piirtämästä omaan käteensä niin ihmetys oli tietysti suuri kun äiti ei ollutkaan noudattanut omaa ohjettaan). Lonkka- ja polvinivelopetus keskittyi alaraajan kliiniseen tutkimiseen ja nivelten perusanatomia on niiden osalta taas aika paljon paremmassa muistissa kuin ensimmäisenä lääkisvuonna TULES-teoriakurssin aikaan.

Anatomian tuntemus tuntuu TTP:ssä olevan jotenkin vielä tärkeämpää ja keskeisempää kuin aikaisemmilla blokkikursseillamme. Ehkä se johtuu ihan siitäkin, että tuki- ja liikuntaelimistö on anatomisesti monimutkainen ja opeteltavia luita, lihaksia, jänteitä ja muita rakenteita on satoja, periaatteessa tuhansia yhden kurssin aikana. Anatomia on toki kertaalleen opeteltu jo ensimmäisenä lääkisvuonna, mutta kertaus on opintojen äiti ja TTP-kurssin aikana anatomian opiskeluun on saanut ihan uutta motivaatiota kun asiat liittyvät tiiviisti kliiniseen työhön ja oikeisiin potilaisiin. Tavallaan anatomian opiskelu on myös aika yksiselitteistä ja selkeää (vaikka tietysti oikeiden ihmisten välillä anatomista variaatiota löytyy yllättävänkin paljon). Tässä vaiheessa opintoja myös huomaa, että on niistä aikaisemmista vuosista jotain jäänyt päähän - luiden ja ligamenttien latinankieliset nimet muistuvat tällä opiskelukerralla huomattavan paljon nopeammin mieleen kuin alfavuonna. Hauska fakta muuten jalkaterästä: jalkaterä (eli nilkasta alaspäin) koostuu 26 luusta ja 6 nivelestä (puhumattakaan kymmenistä ja kymmenistä lihaksista, ligamenteista, verisuonista ja hermoista...) - jalkavamman paikantaminen ja diagnosointi ei siis tosiaan ole mitään ihan yksinkertaista puuhaa.

Plastiikkakirurgiasta meillä tulee olemaan tosi kiinnostava opetus parin viikon päästä, jolloin pääsemme harjoittelemaan luomenpoistoa taas kerran toisiltamme. Tällaiset käytännön kliinisiä taitoja kartuttavat harjoitukset ovat aina tosi hyödyllisiä ja niiden jälkeen tulee olo, että on oppinut jotain konkreettista. Jännä nähdä miten luomenpoisto kaverilta onnistuu, pitää alkaa jo suunnitella minkä luomen voisi itseltä antaa poistettavaksi!

Radiologia eli erilaisten potilaasta otettujen kuvien (esim. röntgen-, tietokonetomografia- tai magneettikuva) tulkitseminen on myös tärkeä osa TTP-kurssia. Traumoja kuvannetaan herkästi ja niiden perustunnistaminen kuuluu vahvasti myös yleislääkärin työhön. Murtunut ranne tai jalka pitäisi pystyä tunnistamaan terveyskeskuksessa ihan itsekin röntgenkuvan perusteella ja olemmekin harjoitelleet heti ensimmäisellä viikolla paljon röntgenkuvien tulkitsemista. Se on omasta mielestäni todella haastavaa ja rakenteiden hahmottaminen on varsinkin juuri röntgenkuvissa ärsyttävän vaikeaa - röntgen kun muuttaa kolmiulotteisen raajan kaksiulotteiseksi epäselväksi kuvaksi, josta pitäisi sitten löytää esimerkiksi se yksi pieni murtuma jalkaterän 26 luusta (jotka ovat yhtenä mössönä siinä kaksiulotteisessa röntgenkuvassa). Onneksi isot murtumat tai luksaatiot (nivel pois paikoiltaan) löytää kuvista yleensä kohtuullisen hyvin ja ehkä siinäkin hommassa sitten harjaantuu pikku hiljaa.

"Luuranko"

TTP-kurssin myötä tuli taas uudella tavalla ajankohtaiseksi myös Ennin ihmisaiheinen lastenkirja, jossa opetetaan pienelle lapselle leikkimielisesti anatomiaa ja fysiologiaa. Enni sai kirjan lahjaksi vanhoilta opiskelukavereiltani ja se on ollut yksi tytön lempikirjoista jo reilun vuoden ajan. Kirja on tietysti lapsille tehty, mutta löytyyhän sieltä ikävän paljon asiavirheitä varsinkin anatomian suhteen (toki myös joitain yllättävän tarkkoja ihan oikeita tietoja). Aina uuden blokkikurssin pyörähdettyä käyntiin olen löytänyt kirjasta uusia virheitä kun huomio on keskittynyt tiettyihin elinjärjestelmiin ja nyt TTP-kurssin puitteissa suurennuslasin alle pääsi kirjan "luuranko"aukeama. No, onneksi Enni tulee jo ennen koulua tietämään, ettei ihmisen luuranko näytä ihan samanlaiselta kuin tuossa yläpuolella oleva kuva. Alla taas lähempi esimerkki polvinivelen oikeasta rakenteesta verrattuna kirjan kuvaan - onhan se vähän eri näköinen. Pienistä virheistään huolimatta kyseinen kirja on mielestäni ollut valtavan opettavainen ja juuri tämäntapaisia kirjoja haluan Ennille tytön kasvaessakin hankkia. Ja olisihan se kieltämättä helpompaa jos jalkaterä muodostuisi vain yhdestä luusta kahdenkymmenenkuuden sijaan kuten tämä lastenkirja antaa olettaa.

Vasemmalla lastenkirjan polvinivel, oikealla ihmisen polvinivel.