Hajautusviikko Lohjan sairaalassa

TTP-kurssin puitteissa meidät lähetettiin jokunen viikko sitten tutustumaan aluesairaaloiden toimintaan viikon ajaksi. Päädyin itse viikoksi Lohjan sairaalaan. Hajautusviikot ovat siitä kivoja, että pääsee näkemään toisten sairaaloiden arkea ja käytäntöjä ja tietysti tutustumaan lääkärien jokapäiväiseen työhön eri tavalla kuin opiskelujen aikana. Potilaskontakteja tulee yleensä hajautuksessa myös enemmän kuin ryhmäopetuksissa.

Seurasin Lohjan sairaalassa pääasiassa kolmea osa-aluetta: päivystystä, ortopedian poliklinikkaa ja ortopedisiä leikkauksia. Oma suosikkini näistä oli ortopedian poliklinikka, sillä siellä pääsi näkemään rauhassa eniten ortopedisiä potilaita ja oppi oikeasti jotain ortopedisten sairauksien ja vaivojen hoidosta. Pääsin poliklinikalla tutkimaan potilaita jonkin verran, vaikka lähinnä homma olikin sivussa istuskelua ja vastaanoton seuraamista. Sellainenkin voi kuitenkin olla tosi hyödyllistä, sillä silloin ehtii ajatella asiat ihan eri tavalla kuin jos itse kyselee ja samalla reagoi potilaan vastauksiin. Erikoislääkäri luonnollisesti myös osaa hoitaa vastaanotot aika paljon sujuvammin kuin neljännen vuoden kandi ja tällaisen vastaanoton seuraaminen on tosi hyödyllistä opiskelijalle.

Päivystyksen seuraaminen oli tietysti omalla tavallaan tosi kiinnostavaa ja päivystyksessä pääsi itse tutkimaan potilaita eniten. Kyseessä oli kuitenkin ns. jakamaton päivystys eli sinne tuli kaikenlaisia (ei vain ortopedisiä) potilaita lapsia lukuun ottamatta. Tutkinkin itse eniten vatsapotilaita, mikä toki oli hyvää kertausta edelliseen kurssiin, mutta TTP-kurssin aihealueet jäivät päivystyksessä vähän taka-alalle. Päivystyksen käytäntöjä ja toimintaa oli kuitenkin hyödyllistä seurata, sillä päivystyksessä tulee varmasti itsekin oltua töissä nuorena lääkärinä.

Käsissäni on AINA leikkaussalista poistuessa hienot jäljet tiukoista steriileistä hanskoista (itse jäljet tulevat oikeastaan hanskojen alle jäävästä rypyssä olevasta kaavusta).

Leikkausten seuraaminen oli hajautusviikon kolmas isompi kokonaisuus, mutta seurasin lopulta itse vain muutamaa ortopedistä leikkausta. Leikkaussalissa oleminen on tietysti aina jännittävää ja tarkkaa touhua, mutta itse kirurgiset toimenpiteet menevät aika paljon yleislääkäritason ohi eivätkä siten kuulu suoranaisesti meidän oppimistavotteisiin. Onhan se silti hyödyllistä tietää edes ajatuksen tasolla, minkälaisia toimenpiteitä kirurgisesti voidaan tehdä potilaiden auttamiseksi. Oman käytännön lisän ortopedisiin leikkauksiin tuovat tarkemmat pukeutumiskäytännöt; ortopedisissä leikkauksissa käytetään esimerkiksi aina tuplahanskoja ja tietyissä leikkauksissa vähän avaruuspuvun näköistä suojapukua steriliteetin varmistamiseksi.

Kokonaisuudessaan hajautusviikko Lohjalla oli ihan hyödyllinen kurssin kannalta ja siellä sai hyvin kerrattua koulussa opittuja asioita käytännön kautta. Tällä viikolla kurssimme sitten loppuikin ja tenttikin on jo päästy läpi, eli tämän syksyn kurssit ovat onnistuneesti taskuun taputeltuina. Jäljellä olisi enää kevään kaksi varsinaista blokkikurssia ja loppukevään pikkukurssit ja kliiniset palvelut ja sen jälkeen valmistun ”oikeaksi” lääketieteen kandidaatiksi, joka saa tehdä lääkärin sijaisuuksia. Nopeasti on tämäkin puoli vuotta mennyt, saa nähdä, miten hujauksessa kevät painaa ohi ja neljäs lääkisvuosi on kokonaan takanapäin.