Elämän tuoksuinen koti

Olen aina ollut jouluihminen ja joulu on ollut minulle lapsesta asti vuoden paras juhlapyhä. Tänä vuonna joulun läheisyys yllätti minut oikeastaan vasta nyt - on ollut jotenkin niin kiire opiskelujen ja arjen pyörittämisen suhteen ettei ole ehtinyt huomata, että jouluaatto on oikeasti jo tasan kuukauden kuluttua ja joulukuukin alkaa jo viikon päästä. Voisi varmaan pikku hiljaa asentaa jouluvalot parvekkeelle. Joulunodotus kaksivuotiaan taaperon kanssa tulee taas olemaan uudella tavalla hienoa. Luin Ennille jo viime vuonna joulukalenterisatua joka ilta, ja aion toteuttaa idean tänäkin vuonna. Joulukalenterisatu on siis tarina, josta kerrotaan joka ilta pieni pätkä ja juoni etenee päivä päivältä huipentuen jouluaattona. Tänä vuonna tyttö ymmärtää sadusta ja sen etenemisestä varmasti paljon enemmän kuin vuosi sitten, eli koko homma tulee olemaan vielä viime vuottakin mielekkäämpää. En ole vielä valinnut mitään tiettyä satua täksi vuodeksi, mutta periaatteessahan siihen sopii mikä...

Enni täyttää pian kaksi vuotta ja synttärijuhlien suunnittelu on ollut hyvässä vauhdissa jo pitkään. 2-vuotissynttärit eroavat vuoden takaisista juhlista ainakin siten, että synttärisankari on tällä kertaa huomattavasti enemmän kartalla tilanteesta; lahjapakettien sisältö voi myös jo kiinnostaa tyttöä enemmän kuin pelkät värikkäät lahjapaperit ja -narut. On kyllä tosi kiinnostavaa nähdä, millaisella innolla tyttö tänä vuonna pakettejaan aukoo. Ruokatarjoilujakin hän voi jo 2-vuotiaana (ja vuoden takaista 8 hammasta rikkaampana) syödä huomattavan paljon monipuolisemmin. 1-vuotias päivänsankari vuosi sitten. Me ostimme Ennille ensimmäisen synttärilahjan jo syyskuussa. Ensimmäisen siksi, että päädyimme lokakuun aikana sitten kuitenkin toiseen lahjaan ja tämä ensimmäinen saa nyt sitten jäädä joululahjaksi. Kätevää kun synttärit ja joulu ovat kohtuullisen lähellä toisiaan niin lahjat voi ostaa näin ryppäässä. Tuo ensimmäinen lahja, jonka ostimme Ennille syyskuussa, on alla näkyv...

Viikko sitten alkoi blokkivaiheemme viides kurssi eli TULES-Trauma-Plastiikka tai tuttavallisemmin TTP. TTP-kurssi koostuu taas useasta erikoisalasta, joita ovat mm. ortopedia (tuki- ja liikuntaelimistö eli TULES), traumatologia (Trauma), plastiikkakirurgia (Plastiikka) ja käsikirurgia. Isoin erikoisala kurssilla on varmaan ortopedia, jonka alle kuuluu siis koko ihmisen luusto ja siihen liittyvät monenlaiset sairaudet tai vammat sekä myös muiden tukikudosten, kuten lihasten ja ruston sairaudet ja vammat. Traumatologia on kurssin toinen iso kokonaisuus ja liittyy kyllä aika tiiviisti ortopediaan. Suomessa nämä kaksi lääketieteen alaa onkin itse asiassa yhdistetty yhdeksi erikoisalaksi nimeltä "ortopedia ja traumatologia". Traumatologia keskittyy erilaisten tapaturmien seurauksena sattuneisiin vammoihin, jotka aika usein kohdistuvat juuri tuki- ja liikuntaelimistöön. Potilasopetusta on tuttuun tapaan näin kurssin alussa ollut vähemmän, mutta loppukurssista sitä onkin ...

Vietimme äskettäin pikkuveljeni synttäreitä ja leivoin niitä varten pitkästä aikaa jotain. Tai ehkä tässä tapauksessa "leipoa" on väärä termi, sillä joo, tein kyllä täytekakun, mutta käytin valmispohjaa ja tein vain kreemin itse. Lopputulos oli kuitenkin ihan mahtavan herkullinen ja kakusta tuli oikein hyvä. Varmaan se olisi voinut olla vielä vähän parempaa itse leivotulla kakkupohjalla, mutta joskus on kiva tehdä asiat helposti. Ostin tosiaan valmiin kakkupohjan, jossa oli kolme kerrosta. Kreemin tein tällä ohjeella jättäen vain ohjeessa mainitun aromin pois. Kostutin kakkupohjan sitruuna- ja persikkamehulla ja laitoin täytteeksi suklaakreemiä ja säilykepersikan paloja. Kuorrutin kakun samalla suklaakreemillä ja koristelin kakun synttäriteeman mukaisesti samoilla persikanpaloilla, joita käytin täytteenä. Suklaakreemi toimi tosi hyvin sekä täytteenä että kuorrutteena ja se oli helppo levittää huoneenlämpöisenä. Jääkaapissa oltuaan kreemi kovettui hieman, ja se olisi...

Jokunen viikko sitten kirjoitin Ennin ensimmäisistä harrastuksista ja tällä viikolla ajattelin kirjoittaa omasta uudesta harrastuksesta, jonka aloitin tänä syksynä. Kävimme miehen kanssa muutama viikko sitten ensimmäistä kertaa ikinä sienestämässä kaveripariskunnan opastamana ja jäin hommaan heti koukkuun! Sienestäminen on mukavaa syksyistä ulkoilua, josta saa "kaupan päälle" herkullisia kotiinviemisiä. Oma lempisieneni on ehdottomasti suppilovahvero (jota en siis myöskään ollut edes maistanut vielä noin kolme viikkoa sitten) ja sienestämisintoni kohdistuukin pelkästään kyseiseen sieneen. Metsässä liikkuminen on ollut myös tosi mukavaa ja rentouttavaa touhua, ja käymme tämän syksyn aikana varmasti vielä monta kertaa sienimetsällä. Olen nyt tähän mennessä ehtinyt käydä sienestämässä kolme kertaa ja tuntuu että joka kerralla on tapahtunut kehitystä. Ensimmäinen kerta oli tietysti ihan harjoittelua ja kaveripariskuntamme löysi melkein kaikki sienet meidän puolesta, m...

Uhmaikä, tuo ihana kehitysvaihe lapsen elämässä. Meillä uhmaikä alkoi nostaa päätään siitä asti kun tyttö oli noin puolitoistavuotias, mutta nyt kaksivuotissynttäreiden lähestyessä Ennin kiukkupuuskat ja tahtotilat ovat nousseet ihan uudelle levelille. Nautimme nykyään päivittäisistä mielenosoituksista jos jonkinlaisia asioita kohtaan - Pipsa Possun pitäisi pyöriä tv:stä aika usein, kadulle olisi päästävä juoksemaan jos siellä on lätäkkö ja tärkeisiin kirjeisiin olisi tosi tärkeä päästä piirtelemään, mieluiten kuulakärkikynällä. Jos nämä eivät onnistu, alkaa usein dramaattinen huuto, jonka jälkeen kyseinen asia tai mikään muukaan ei käy ja kaikki on huonosti. Ärsyttävyydestään huolimatta uhmaikä on tietysti tarpeellinen kehitysvaihe, jonka aikana lapsi oppii paljon uutta vuorovaikutuksesta. Kasvaminen vauvasta taaperoksi tuo mukanaan monia uusia vaikutuskeinoja ja uhmaiän aikana lapsi testaa niitä. Saako huutamalla kaupasta haluamansa jugurtin? Välttyykö pahalta ruualta jos sen heit...

Olen itse ollut varsinainen kotiäiti aika vähän ja vaan lyhyitä pätkiä kerrallaan, sillä jatkoin koulunkäyntiä Ennin syntymän jälkeen 1,5 viikon kuluttua. Koulunkäyntini oli tietysti silloin hyvin osa-aikaista ja olin alussa vaan pari tuntia kerrallaan poissa tytön luota. Kotiäitiyteni alkoi itse asiassa samaan aikaan kun perustin tämän blogin, eli keväällä 2017, ja jatkui sen kesän. Olin aika pitkään lomalla myös nyt kesällä 2018 ja tässä opiskelun ohessa ns. kotiäitipäiviä tulee jatkuvasti aika paljon. "Normaalistihan" äiti menee kokopäiväisesti töihin äitiys- ja vanhempainvapaiden (ehkä myös hoitovapaiden) jälkeen, mutta opiskelussa on se etu, että aikataulut ovat paljon kevyemmät. Minulla on koulusta vapaapäiviä käytännössä aina vähintään yksi viikossa ja koulupäivien pituus on noin 3-6 tuntia. Vietän siis paljon aikaa Ennin kanssa kotona kahdestaan ja olen ollut melkein koko tytön elämän ajan osa-aikainen kotiäiti. Kahdestaan kotona oleminen pienen lapsen kanssa on ...